Vuoden viimeisiä viedään

Olgaa siis ollaan remontoitu, sitä 45 neliötä. Tarkkaan mietitty ja taas muutettu ajatuksia ja tavaroiden paikkoja.. mutta sehän tässä juuri on niin kivaa.. mikään ei koskaan ole valmista eikä sen tarvitsekaan olla. Taas kun löytyy joku kiva idea niin sitten tehdään ja taas muutetaan suunnitelmia.

Mutta nyt on enää pari päivää niin Amandan puoli on tyhjennetty edellisen omistajan huonekaluista. Muutaman huonekalun häneltä ostimme, mm. vanhan puusohvan kuistille. Se jotenkin kuuluu taloon.

Hirveästi roinaa tietenkin kuvassa:) Eli siis tarpeellinen sohva..

Mutta sohvalla ei pitkälle pötkitä. Eikä sängyllä, minkä myös ostimme. Pölynimurikin on hyödyllinen.. Mutta kyllä odotamme että Amanda-huoneisto on tyhjä ja pääsemme mittailemaan seiniä ja sovittelemaan lamppuja ja tekemään listaa mitä kaikkea puuttuu. Ja sehän lista tulee olemaan taas aika pitkä. Tapettien vaihtoa mietimme, puolipaneelin maalausta..

Kaksipiippuinen asia: on hienoa että on voinut tuplata kaiken kahdella asunnolla mutta se myös tarkoittaa tuplausta hankinnoissa. Facebook kirppisryhmät olivat suureksi avuksi Olgan sisustamisessa ja kävi monta kertaa tosi hyvä tuurikin. Samaa odottelen nytkin.

Tämän sängyn ostimme myös.

On vaan niin paljon kaikkea kivaa mitä pitää ehtiä tekemään.
Niistä lisää myöhemmin.
Hyvää, loistavaa ja upeaa vuotta 2017!

No onhan tämä vähän outoa..

Melkein viisi kuukautta ollaan omistettu talo keskustassa - siis keskustassa, ja nyt vasta välähti että mitäpä jos kokeilisi sitä kaupunkiasumista..
No tavarat kasaan ja sitähän on kolmella hengellä yhteensä kolme isoa kassia plus ruuat.
Että niin kuin viikoksi olisi muuttanut yhden yön sijaan.

Arvatkaas mistä muuten tuntee tosi maalaisen talvella kun on pimeää? No siitä ettei ole yhtään heijastinta, siis missään heilumassa. Eihän sitä nyt maalla kävellä mihinkään muualle kuin postilaatikolle. Eli olo oli jotenkin turvaton tummissa vaatteissa pimeään aikaan kun kaupassa sunnuntai-illalla kävin, mutta - ajatelkaas: keskustan kauppaan on matkaa 4 korttelia! ja aikaa siihen meni muutama minuutti! Eikä tarvittu autoa! Tämän mä olen jotenkin ihan unohtanut 15 vuoden aikana, jona ei olla keskustassa asuttu.
Ei keskustan asukasta haittaa julkisen liikenteen puuttuminen. Ei sitä tarvita!

Illalla sitten istuimme sohvalla ja katsoimme televisiota, ihan niin kuin kotonakin olisimme tehneet. Yöllä kuuntelin kaikki rapsahdukset ja risahdukset ja nukuin tosi huonosti. Ei sängyssä mitään valittamista mutta outoja ääniä ja taloon tottuminen veisi luultavasti muutaman päivän. Seuraava yö olisi jo ollut erilainen, tutumpi. Teini jäi asumaan muutamaksi päiväksi ja nautti kun aamulla sai nukkua 35 min. pidempään kuin normaalisti. Luksusta.

Aamulla katsoimme kaikki ohimenevät autot (3 kpl) ja kaivurit (2 kpl). Ei siis järin suurta liikennettä Kirkkokadun ja Merimiehenkadun kulmassa maanantai aamuisin.

Jos asuisi näin keskustassa niin toisesta autosta voisi ilman muuta luopua. Fillarilla pääsis niin ihanasti keväästä syksyyn töihin kaupunginlahden toiselle puolelle. Ja nyt kun lapset eivät rakentele enää majoja puuhun niin tällainen parinsadan neliön tontti yhdellä omenapuulla riittäisi vallan hyvin.


Kiitos, taidamme tulla vierailulle toisenkin kerran ja kenties toiselle puolelle taloa..

Hyväntekeväisyyden ihanuus ja totuus

Heissan!

Meikäläinenhän on sitä innostuvaa sorttia.. eli otetaan nyt esimerkiksi vaikka hyväntekeväisyys, jota on vaikka mitä erilaista toimintaa ja tekoa. Siihen liittyen on erikseen vielä se puoli kun tehdään käsillä jotain ommellusta ja lahjoitetaan se eteenpäin. Kohteita on Suomessakin satoja ellei tuhansia. Facebook on yksi hankalimmista tuuttaajista: koko ajan pukkaa jotain systeemiä mihin voisi osallistua. Ja ne kaikki on niin ihania ja menee hyvään tarkoitukseen!

Niin siis siihen luonteenpiirteeseen vielä.. siis siihen innostuvaan.. No kaikkihan tietää mitä innostukselle on tapana tapahtua - just niin, se lopahtaa. Entäpä kun innostuva on sellaista tyyppiä joka tekee kaiken sarjassa? Se tarkoittaa että koko huusholli on täynnä puolitekeleitä, ihania juttuja...

Sitten tulee se päivä kun kaikki onkin muuttunut taakaksi. Mitään ei ole valmista, eikä  mitään ole toimitettu eteenpäin. JA ÄRSYTTÄÄ koko tilanne. Korjataanko kaikki pois silmistä? Joo, sitäkin tapahtuu, mutta onneksi joskus käy  myös niin hyvin että melkein kaikki kasat tulee tehtyä loppuun ja toimitettua eteenpäin. Silloin on hyvä mieli! Sekä sen takia että kaikki saavuttivat suunnitellut kohteensa ja koti on siistimpi - hetken.

Siis käykö muille koskaan näin?

Tässä minun tämänhetkiset ompelukset:

Nämä ovat nuppupeittoja Tyksin keskolaan. 14 kpl valmiina! Yksi kivoimmista projekteista.

Nämä ovat tartuntalonkeroita. Keskolaan piti nämäkin mennä, mutta koska

ovat myöhässä niin menevätkin Suomen suurimpaan joululahjakeräykseen.

Heitä on puolikkaina versioina vielä 4 odottamassa...

5 kpl nuttuja Afrikkaan.. tiedän jo osoitteen kenelle toimitan. Mutta - nämä on yhteen ompelematta:(

Nämä tulevat Crusell-naisten torkkupeittoon. Päättelen ne tänään...

Kalle Aaltosen morsian

Tiedetään, tiedetään, nyt menee vähän mainostamisen puolelle, mutta: Kalle Aaltonen on hurmuri, Rouva Saarnila on iloinen leski, ehkä, Kaarina laulaa kauniisti ja on muutenkin nätti jne. Musiikki soljuu hienosti ja tyypit osaa laulaa. Suosittelen lämpimästi Kalle Aaltosen morsian -näytelmää Uudenkaupungin Teatterissa. Ja kuten ensimmäinen perämies Yrjö Kourula sanoisi: Nyt lippuja varaamaan! Horioppia horioppia! Esitykset jatkuvat 10.12.2016 saakka.

Enkä ole ajatusteni kanssa yksin vaan tässä on lehtien arvostelut Kallesta.

Selkeää syksyä

Nyt oli viikolla niin kauniita aamuja että piti oikein pysähtyä kuvaamaan. Harvoin on täysin tuuletonta. Peilaavia kuvia.

Kaupunginlahden kaunista rantaa.

Itse aiheutetut ruuhkavuodet =viikot

Tiedättekö ruuhkavuodet? Ne menivät jo meikäläisellä kun lapsetkin ovat isompia. Mutta näköjään ne voi saada takaisin, tai sitten näihin viikkoihin vaan kasautui kaikkea mahdollista.

Viimeksihän mietin että seuraavaksi maalaan Olgan seinät. Siis sisäpuolelta. Mitä tulee ylös ja mitä alas.. Noo, siinä kävi sitten niin etten maalannut muuta kuin keittiön kaappien vierestä valkoiseksi. Huoneen puolella on  nyt kitatut, maalausta odottavat seinät..

Viimeisen kolmen viikon aikana saimme kuitenkin asunnon erittäinkin hyvään kuntoon, jopa hieman sisustettua. Vaihdettiin liettä ja peruskorjattiin vähän kaikkea sieltä sun täältä. Onneksi oli apuvoimia. Kävi tietenkin myös niin että mies on ollut ylitöissä viimeiset 3 viikkoa ja me teatterissa saimme Kalle Aaltosen morsian -näytelmän ensi-iltaan eilen lauantaina. Käytännössä aikaa oli muutama hassu tunti päivällä ja muutama yliväsynyt tunti iltamyöhään töiden jälkeen.

Kalle Aaltosen morsian sai btw todella hyvän vastaanoton!
http://www.uudenkaupunginteatteri.fi/kalle-aaltosen-morsian-16-9-10-12-2016/

Sillälailla rauhallista seutua keskellä kaupunkia ettei kukaan noteerannut kun remusimme peräkärryilläkin edes takaisin, tai sitten verhot heilahteli. Haluan ajatella että tekemisemme huomattiin. Muutenhan kuka vaan voisi tehdä mitä tahansa eikä kukaan huomaisi:)

Eteisessä emme tehneet mitään muuta kuin otimme ikkunat pois ja pesimme ne. Kivaa se vanha pumpuli lasien välissä.. ja sen pois repiminen. Mutta nyt on puhdasta! Katsotaan myöhemmin sitten mitä keksimme seinien kukkatapettien tilalle.

Lauantaiset vieraat toivat syystervehdyksen. Ihanan aurinkoinen!

Pientä pintäremonttia

No niin, vanhat mööpelit ulos ja valkoista maalia kehiin. Tämän halusin ensin maalata. Rappuset johtavat siis parvelle ja ovat aika keskeisellä paikalla. Reunat ja itse raput ovat vanhaa puuta ja ne saavat jäädä puun värisiksi.
On ollut myös puhetta rappusten uusimisesta tai niiden paikan vaihtamisesta tai peräti uusilla korvaamisesta. Rautaiset kierreportaat voisivat olla aika makeet, mutta mutta.. päätin kuitenkin ensi hätään maalata taustan.

Ja sitten siirryin keittiön kaappien yläosaan.. huomenna jatkan seinistä. Tai niiden yläosasta. Ja mitä teen alaosalle? Jätänkö siniseksi vai maalaanko nekin valkoiseksi? Tarkoitus on tehdä siis Olgasta merihenkinen sisustukseltaan. Valkoista, sinistä, hieman harmaata ja pirskahdus punaista:)

Katto on mietinnässä myös. Valkaisenko vai en? Palkit jää puunvärisiksi.

Ja nimi Olga on siis merihenkisin naisen nimi mitä tiedän. Ja asunnon olen nimennyt  Uusikaupunkilaisen purjelaiva Olgan mukaan. Ja eikös Kippari Kallen tyttöystävänkin nimi ole Olga?

Harvoin sitä on viikko talon ostamisesta siinä tilanteessa ettei muista miltä talo sisältä näyttää! Näin oli kuitenkin päässyt tapahtumaan. Eli sunnuntaina kun toinen asunto (Olga) oli tyhjentynyt ja pääsin sisälle niin katseli kaikkea aivan kuin uusin silmin. Ja oli se totta vie erilainen kuin muistin.. mutta ei huonompi - onneksi.

Lauantaina pääsin ensi kertaa myös siivoamaan Amandan puolen ja laitoin sinne kaikki kuntoon neljän hengen ryhmälle.
Outo fiilis.. alun alkaen olen ollut vähän "leikkimökkisisustus" moodissa ja varmaan se vielä vahvistuukin kunhan pääsen sisustamaan asunnot oman näköisiksi omilla huonekaluilla ja tavaroilla. Nythän siellä on vielä sovitusti tämän ylimenokauden edellisen omistajan mööpelit.
Ja juu, ei kotipetaustyyliä! Mä opin koko ajan:)

Siivousta ja kuvausta

On siivottu, aikas monta tuntia ja nyt on jotakuinkin puhdasta - Olgan puolella.
Niin, olinkohan jo maininnut että Pikkuvillan pienempi kortteeri on Olga nimeltään?
Seuraavaksi vois mennä maalikauppaan ja ostaa tattadaa; valkoista maalia! Sillä vois raikastaa vähän pintoja. Siitä myöhemmin.

Tänään harjoittelin sellaisten kuvien ottamista, joista ei näy mitkään epäkohdat, kuten leikkaamaton nurmikko, rikkinäinen ikkunalasi jne. Mielestäni onnistuin aika hyvin. Pääsin jo aika hyvin ja monen kuvan jälkeen jyvälle miten ammattilaiset ottavat valokuvia:)

Kivan näköinen syyskukkaperenna tuossa kuistinkin vieressä... aivan!

Talon osto

Ostettiin siis talo! Ikivanha.
Eihän siinä sitten mitään muuta. Mutta mitä talolle sitten tekisi? Tai no mitä taloille nyt yleensä tehdään, asutaan tietty..
Mutta - talossa on kaksi huoneistoa! Eli kaksi kuistia, kaksi keittiötä, kaksi vessaa... hmm?
Molemmat ovat toisaalta kompaktin kokoisia, 55 ja 45 neliötä.

Onneksi pihoja on vain yksi.. komiat 355 neliötä. Eli jos ottaa talon sata neliötä pois niin se tarkoittaa vaan kahtasataaviittäkymmentäviittä hoidettavaa neliötä. Ei luulis olevan paha nakki. Ellei olis päässyt vähän repsahtamaan.
Toisaalta - jos talollakin on ikää jo pitkälti yli sata vuotta, niin kai se puutarhakin voi olla hieman rapistunut?

Ja tässä tapauksessa huoneistoilla on nyt nimet. Amanda ja Olga. Heidän entiset nimet ovat Hilja ja Rauha. Ja meistä jatkuu tämän talon tarina.