Kalle Aaltosen morsian

Tiedetään, tiedetään, nyt menee vähän mainostamisen puolelle, mutta: Kalle Aaltonen on hurmuri, Rouva Saarnila on iloinen leski, ehkä, Kaarina laulaa kauniisti ja on muutenkin nätti jne. Musiikki soljuu hienosti ja tyypit osaa laulaa. Suosittelen lämpimästi Kalle Aaltosen morsian -näytelmää Uudenkaupungin Teatterissa. Ja kuten ensimmäinen perämies Yrjö Kourula sanoisi: Nyt lippuja varaamaan! Horioppia horioppia! Esitykset jatkuvat 10.12.2016 saakka.

Enkä ole ajatusteni kanssa yksin vaan tässä on lehtien arvostelut Kallesta.

Selkeää syksyä

Nyt oli viikolla niin kauniita aamuja että piti oikein pysähtyä kuvaamaan. Harvoin on täysin tuuletonta. Peilaavia kuvia.

Kaupunginlahden kaunista rantaa.

Itse aiheutetut ruuhkavuodet =viikot

Tiedättekö ruuhkavuodet? Ne menivät jo meikäläisellä kun lapsetkin ovat isompia. Mutta näköjään ne voi saada takaisin, tai sitten näihin viikkoihin vaan kasautui kaikkea mahdollista.

Viimeksihän mietin että seuraavaksi maalaan Olgan seinät. Siis sisäpuolelta. Mitä tulee ylös ja mitä alas.. Noo, siinä kävi sitten niin etten maalannut muuta kuin keittiön kaappien vierestä valkoiseksi. Huoneen puolella on  nyt kitatut, maalausta odottavat seinät..

Viimeisen kolmen viikon aikana saimme kuitenkin asunnon erittäinkin hyvään kuntoon, jopa hieman sisustettua. Vaihdettiin liettä ja peruskorjattiin vähän kaikkea sieltä sun täältä. Onneksi oli apuvoimia. Kävi tietenkin myös niin että mies on ollut ylitöissä viimeiset 3 viikkoa ja me teatterissa saimme Kalle Aaltosen morsian -näytelmän ensi-iltaan eilen lauantaina. Käytännössä aikaa oli muutama hassu tunti päivällä ja muutama yliväsynyt tunti iltamyöhään töiden jälkeen.

Kalle Aaltosen morsian sai btw todella hyvän vastaanoton!
http://www.uudenkaupunginteatteri.fi/kalle-aaltosen-morsian-16-9-10-12-2016/

Sillälailla rauhallista seutua keskellä kaupunkia ettei kukaan noteerannut kun remusimme peräkärryilläkin edes takaisin, tai sitten verhot heilahteli. Haluan ajatella että tekemisemme huomattiin. Muutenhan kuka vaan voisi tehdä mitä tahansa eikä kukaan huomaisi:)

Eteisessä emme tehneet mitään muuta kuin otimme ikkunat pois ja pesimme ne. Kivaa se vanha pumpuli lasien välissä.. ja sen pois repiminen. Mutta nyt on puhdasta! Katsotaan myöhemmin sitten mitä keksimme seinien kukkatapettien tilalle.

Lauantaiset vieraat toivat syystervehdyksen. Ihanan aurinkoinen!

Pientä pintäremonttia

No niin, vanhat mööpelit ulos ja valkoista maalia kehiin. Tämän halusin ensin maalata. Rappuset johtavat siis parvelle ja ovat aika keskeisellä paikalla. Reunat ja itse raput ovat vanhaa puuta ja ne saavat jäädä puun värisiksi.
On ollut myös puhetta rappusten uusimisesta tai niiden paikan vaihtamisesta tai peräti uusilla korvaamisesta. Rautaiset kierreportaat voisivat olla aika makeet, mutta mutta.. päätin kuitenkin ensi hätään maalata taustan.

Ja sitten siirryin keittiön kaappien yläosaan.. huomenna jatkan seinistä. Tai niiden yläosasta. Ja mitä teen alaosalle? Jätänkö siniseksi vai maalaanko nekin valkoiseksi? Tarkoitus on tehdä siis Olgasta merihenkinen sisustukseltaan. Valkoista, sinistä, hieman harmaata ja pirskahdus punaista:)

Katto on mietinnässä myös. Valkaisenko vai en? Palkit jää puunvärisiksi.

Ja nimi Olga on siis merihenkisin naisen nimi mitä tiedän. Ja asunnon olen nimennyt  Uusikaupunkilaisen purjelaiva Olgan mukaan. Ja eikös Kippari Kallen tyttöystävänkin nimi ole Olga?

Harvoin sitä on viikko talon ostamisesta siinä tilanteessa ettei muista miltä talo sisältä näyttää! Näin oli kuitenkin päässyt tapahtumaan. Eli sunnuntaina kun toinen asunto (Olga) oli tyhjentynyt ja pääsin sisälle niin katseli kaikkea aivan kuin uusin silmin. Ja oli se totta vie erilainen kuin muistin.. mutta ei huonompi - onneksi.

Lauantaina pääsin ensi kertaa myös siivoamaan Amandan puolen ja laitoin sinne kaikki kuntoon neljän hengen ryhmälle.
Outo fiilis.. alun alkaen olen ollut vähän "leikkimökkisisustus" moodissa ja varmaan se vielä vahvistuukin kunhan pääsen sisustamaan asunnot oman näköisiksi omilla huonekaluilla ja tavaroilla. Nythän siellä on vielä sovitusti tämän ylimenokauden edellisen omistajan mööpelit.
Ja juu, ei kotipetaustyyliä! Mä opin koko ajan:)

Siivousta ja kuvausta

On siivottu, aikas monta tuntia ja nyt on jotakuinkin puhdasta - Olgan puolella.
Niin, olinkohan jo maininnut että Pikkuvillan pienempi kortteeri on Olga nimeltään?
Seuraavaksi vois mennä maalikauppaan ja ostaa tattadaa; valkoista maalia! Sillä vois raikastaa vähän pintoja. Siitä myöhemmin.

Tänään harjoittelin sellaisten kuvien ottamista, joista ei näy mitkään epäkohdat, kuten leikkaamaton nurmikko, rikkinäinen ikkunalasi jne. Mielestäni onnistuin aika hyvin. Pääsin jo aika hyvin ja monen kuvan jälkeen jyvälle miten ammattilaiset ottavat valokuvia:)

Kivan näköinen syyskukkaperenna tuossa kuistinkin vieressä... aivan!

Talon osto

Ostettiin siis talo! Ikivanha.
Eihän siinä sitten mitään muuta. Mutta mitä talolle sitten tekisi? Tai no mitä taloille nyt yleensä tehdään, asutaan tietty..
Mutta - talossa on kaksi huoneistoa! Eli kaksi kuistia, kaksi keittiötä, kaksi vessaa... hmm?
Molemmat ovat toisaalta kompaktin kokoisia, 55 ja 45 neliötä.

Onneksi pihoja on vain yksi.. komiat 355 neliötä. Eli jos ottaa talon sata neliötä pois niin se tarkoittaa vaan kahtasataaviittäkymmentäviittä hoidettavaa neliötä. Ei luulis olevan paha nakki. Ellei olis päässyt vähän repsahtamaan.
Toisaalta - jos talollakin on ikää jo pitkälti yli sata vuotta, niin kai se puutarhakin voi olla hieman rapistunut?

Ja tässä tapauksessa huoneistoilla on nyt nimet. Amanda ja Olga. Heidän entiset nimet ovat Hilja ja Rauha. Ja meistä jatkuu tämän talon tarina.