Vuoden viimeisiä viedään

Olgaa siis ollaan remontoitu, sitä 45 neliötä. Tarkkaan mietitty ja taas muutettu ajatuksia ja tavaroiden paikkoja.. mutta sehän tässä juuri on niin kivaa.. mikään ei koskaan ole valmista eikä sen tarvitsekaan olla. Taas kun löytyy joku kiva idea niin sitten tehdään ja taas muutetaan suunnitelmia.

Mutta nyt on enää pari päivää niin Amandan puoli on tyhjennetty edellisen omistajan huonekaluista. Muutaman huonekalun häneltä ostimme, mm. vanhan puusohvan kuistille. Se jotenkin kuuluu taloon.

Hirveästi roinaa tietenkin kuvassa:) Eli siis tarpeellinen sohva..

Mutta sohvalla ei pitkälle pötkitä. Eikä sängyllä, minkä myös ostimme. Pölynimurikin on hyödyllinen.. Mutta kyllä odotamme että Amanda-huoneisto on tyhjä ja pääsemme mittailemaan seiniä ja sovittelemaan lamppuja ja tekemään listaa mitä kaikkea puuttuu. Ja sehän lista tulee olemaan taas aika pitkä. Tapettien vaihtoa mietimme, puolipaneelin maalausta..

Kaksipiippuinen asia: on hienoa että on voinut tuplata kaiken kahdella asunnolla mutta se myös tarkoittaa tuplausta hankinnoissa. Facebook kirppisryhmät olivat suureksi avuksi Olgan sisustamisessa ja kävi monta kertaa tosi hyvä tuurikin. Samaa odottelen nytkin.

Tämän sängyn ostimme myös.

On vaan niin paljon kaikkea kivaa mitä pitää ehtiä tekemään.
Niistä lisää myöhemmin.
Hyvää, loistavaa ja upeaa vuotta 2017!

No onhan tämä vähän outoa..

Melkein viisi kuukautta ollaan omistettu talo keskustassa - siis keskustassa, ja nyt vasta välähti että mitäpä jos kokeilisi sitä kaupunkiasumista..
No tavarat kasaan ja sitähän on kolmella hengellä yhteensä kolme isoa kassia plus ruuat.
Että niin kuin viikoksi olisi muuttanut yhden yön sijaan.

Arvatkaas mistä muuten tuntee tosi maalaisen talvella kun on pimeää? No siitä ettei ole yhtään heijastinta, siis missään heilumassa. Eihän sitä nyt maalla kävellä mihinkään muualle kuin postilaatikolle. Eli olo oli jotenkin turvaton tummissa vaatteissa pimeään aikaan kun kaupassa sunnuntai-illalla kävin, mutta - ajatelkaas: keskustan kauppaan on matkaa 4 korttelia! ja aikaa siihen meni muutama minuutti! Eikä tarvittu autoa! Tämän mä olen jotenkin ihan unohtanut 15 vuoden aikana, jona ei olla keskustassa asuttu.
Ei keskustan asukasta haittaa julkisen liikenteen puuttuminen. Ei sitä tarvita!

Illalla sitten istuimme sohvalla ja katsoimme televisiota, ihan niin kuin kotonakin olisimme tehneet. Yöllä kuuntelin kaikki rapsahdukset ja risahdukset ja nukuin tosi huonosti. Ei sängyssä mitään valittamista mutta outoja ääniä ja taloon tottuminen veisi luultavasti muutaman päivän. Seuraava yö olisi jo ollut erilainen, tutumpi. Teini jäi asumaan muutamaksi päiväksi ja nautti kun aamulla sai nukkua 35 min. pidempään kuin normaalisti. Luksusta.

Aamulla katsoimme kaikki ohimenevät autot (3 kpl) ja kaivurit (2 kpl). Ei siis järin suurta liikennettä Kirkkokadun ja Merimiehenkadun kulmassa maanantai aamuisin.

Jos asuisi näin keskustassa niin toisesta autosta voisi ilman muuta luopua. Fillarilla pääsis niin ihanasti keväästä syksyyn töihin kaupunginlahden toiselle puolelle. Ja nyt kun lapset eivät rakentele enää majoja puuhun niin tällainen parinsadan neliön tontti yhdellä omenapuulla riittäisi vallan hyvin.


Kiitos, taidamme tulla vierailulle toisenkin kerran ja kenties toiselle puolelle taloa..