Hyväntekeväisyyden ihanuus ja totuus

Heissan!

Meikäläinenhän on sitä innostuvaa sorttia.. eli otetaan nyt esimerkiksi vaikka hyväntekeväisyys, jota on vaikka mitä erilaista toimintaa ja tekoa. Siihen liittyen on erikseen vielä se puoli kun tehdään käsillä jotain ommellusta ja lahjoitetaan se eteenpäin. Kohteita on Suomessakin satoja ellei tuhansia. Facebook on yksi hankalimmista tuuttaajista: koko ajan pukkaa jotain systeemiä mihin voisi osallistua. Ja ne kaikki on niin ihania ja menee hyvään tarkoitukseen!

Niin siis siihen luonteenpiirteeseen vielä.. siis siihen innostuvaan.. No kaikkihan tietää mitä innostukselle on tapana tapahtua - just niin, se lopahtaa. Entäpä kun innostuva on sellaista tyyppiä joka tekee kaiken sarjassa? Se tarkoittaa että koko huusholli on täynnä puolitekeleitä, ihania juttuja...

Sitten tulee se päivä kun kaikki onkin muuttunut taakaksi. Mitään ei ole valmista, eikä  mitään ole toimitettu eteenpäin. JA ÄRSYTTÄÄ koko tilanne. Korjataanko kaikki pois silmistä? Joo, sitäkin tapahtuu, mutta onneksi joskus käy  myös niin hyvin että melkein kaikki kasat tulee tehtyä loppuun ja toimitettua eteenpäin. Silloin on hyvä mieli! Sekä sen takia että kaikki saavuttivat suunnitellut kohteensa ja koti on siistimpi - hetken.

Siis käykö muille koskaan näin?

Tässä minun tämänhetkiset ompelukset:

Nämä ovat nuppupeittoja Tyksin keskolaan. 14 kpl valmiina! Yksi kivoimmista projekteista.

Nämä ovat tartuntalonkeroita. Keskolaan piti nämäkin mennä, mutta koska

ovat myöhässä niin menevätkin Suomen suurimpaan joululahjakeräykseen.

Heitä on puolikkaina versioina vielä 4 odottamassa...

5 kpl nuttuja Afrikkaan.. tiedän jo osoitteen kenelle toimitan. Mutta - nämä on yhteen ompelematta:(

Nämä tulevat Crusell-naisten torkkupeittoon. Päättelen ne tänään...